On kulunut jo jonkin aikaa ilman vahvaa sisäistä kipua, olen jaksanut paremmin, välillä silti on ollut hankalaa. Kuntoutuskoti on minulle niin rakas, niin ihana ja tärkeä mutta väärä, ohjaajien puolesta minuun sattuu, toisinaan.

Ei itsemurha-ajatuksia, ei paljoa itsetuhoisuutta, ei psykoottistyylisiä oireitakaan. Silti voisi mennä paremminkin. Koulut alkoivat täällä meillä torstaina, ja oli mukavaa palata lukioon. Siellä sosiaalinen kuormitus on kuitenkin voimakkaampi kuin muualla, ja yksinäisyyskin kalvaa välillä.

Väsyttää. Kirjoitan lisää aamulla.