Aamuni on alkanut suorastaan hyvin. Kuten eilen kirjoitin, se ei ole hyvä asia, poden siitä huonoa omatuntoa, ainakin lievästi. Nyt ei kuitenkaan ole järkevää miettiä paljoa, minun kuuluu olla avuksi tai ainakin olla huolestuttamatta toisia (=äiti). Arvet kädessä silti jotenkin houkuttavat rikkomaan ihon, mutta en voi tehdä niin, syyn kerroinkin jo. Koetan kai sitten olla ja voida normaalisti, se kyllä onnistunee, on onnistunut niin monta kertaa ennenkin, eikä olo edes ole puristava tai pakonomainen. Toisin sanoen siis voin melko hyvin juuri nyt, vaikka luultavasti huominen muuttaa asian. Huomenna on kuitenkin vasta huomenna, se ei ole ongelma. Ympärillä on paljon ihmisiä, joihin voin turvata jos tarvitsee.
Nyt siis kuitenkin voin hyvin edes hetken ajan, ehkä tunnin, ehkä puoli päivää, ehkä kauemminkin. Ei hätää, minulla on voima olla olematta onneton, toistaiseksi, kai se sitten on ihan hyvä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti