maanantai 20. kesäkuuta 2011

Valon ja ilon säteitä

Valoa sisällä,
voimaa, energiaa, olen elossa
Olen täällä
Olen todellinen
Maailma on hyvä minullekin
Näen valon, erotan värien tanssin
Pystyn tähän
ainakin hetken ajan
Elämä virtaa minuun

En ole kirjoittanut tähän mitään sitten viime torstain... Minulla on siihen hyvä syy: kuten kerroin, minulla oli torstaina lääkäriaika, ja sen jälkeen jäinkin sitten osastolle viikonlopuksi. Kuntoutuskodissa oltiin minusta niin huolissaan, että kodinomainen ympäristö vaihtui laitokseksi, onneksi silti vain viikonlopuksi. Mielialani ovat suorastaan heitelleet, vaihtuneet hyvästä olosta kipeään ahdistukseen ja itkuun sekä päinvastoin joskus jopa muutamassa minuutissa, olen ollut itselleni riski, välillä olen satuttanutkin itseäni, tosin nykyään vain harvoin, lähinnä ongelmana on ollut puheideni voimakas itsetuhoisuus, sekä ajoittain etenkin kuntoutuskodin arjessa esiin tunkeutuva sisäinen kipu, ahdistus ja jopa sekavuus. Kuitenkin vointini koheni vain parissa päivässä lähes normaaliksi, jaksoin olla iloinen ilman syyllisyyttä, enkä miettinyt niin hankalia, en niin pitkään ainakaan. Ja onneksi tänään pääsin kotiin pariksi viikkoa, sitten takaisin kuntoutusjaksoa jatkamaan. Tunne oli vain niin ihana, niin täydellisen voimakas ja läpitunkeva, lähes euforinen, se tunne, joka minut valtasi kun lähdin takaisin tavalliseen maailmaan. Nyt vietän kesälomaa kotonani, ja valo ulkona yltää lähes täysin myös minun sisälleni.

Siitä on jo aikaa, siltä se ainakin minusta tuntuu, kun viimeksi olin näin avoimen rauhallinen, onnellinen, tyytyväinen, turvassa. Ihan kuin valo olisi saavuttanut minut, läpäissyt muurin ympärilläni, romuttanut vallihaudat ja vartiotornit tieltään. Minusta tuntuu niin hyvältä. Ehkä ahdistus ja paha olo palaavat, niin, uskon niin käyvän taas joskus uudelleen, ehkä liiankin pian. Tämä hetki ei kuitenkaan ole oikea pelätä huomista. Minä annan lämmön ja valon tulla mieleeni, ja yritän nauttia kun voin. Rauhallinen, luottavainen, hyvä, rehellisesti sellainen olo on kuin unta, kun vertaan tunteeseen viikko sitten. Mutta en halua herätä unestani.

Tämä hetki on hyvä, toivon sen jatkuvan myös pidemmälle. Rauhallisuuden siivet ovat hennot, helpot taittaa, mutta silti kykenevät kantamaan minua eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti